TEKSTI JA KUVAT Iina Åman

Eskoon hengellisen työn 50-vuotisjuhlaa vietettiin 4.3. Seinäjoen palvelukeskuksessa. Juhla alkoi selkomessulla, jossa saarnasi eläkkeelle jäävä Eskoon vammaistyön pastori Leena Luokkamäki.

Leena Luokkamäki aloitti työnsä päätoimisena pappina Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla vuonna 1982, lähes 40 vuotta sitten. Hän oli Pohjanmaan ensimmäinen kehitysvammaistyön pappi.

– Ensimmäisiä kehitysvammaisten rippikouluja pidettiin Suomessa jo 1963-1981, mutta suurin osa Eskoon asukkaista oli rippikoulun käymättömiä, kun aloitin työni. Siitä lähtien kaikki Eskoon asukkaat saivat käydä rippikoulun, Leena Luokkamäki muistelee.

Arvokasta elämää kaikissa vaiheissa

Leena Luokkamäen sydäntä lähellä ovat sekä kehitysvammaisten elämä että henkilökunnan jaksaminen.

– Kehitysvammaisten perheiden rinnalla kulkeminen, rippikoulu, hartaus ja saattohoito kuuluvat kaikki papin työn keskiöön. Yksi suosituimpia tapahtumia Eskoossa on Pääsiäispolku, jota on kuljettu vuodesta 1996 alkaen.

Papit käyttävät Pääsiäispolulla, selkomessuissa kuten muussakin työssään monipuolisesti niin sanottua snoezelen-menetelmää, jossa hyödynnetään luovasti kaikkia aistikanavia ja -elämyksiä. menetelmä tukee aktiivista oppimista, rentoutumista ja elämän kokemista merkityksellisenä.

Leena Luokkamäki korostaa positiivisen uskonnonvapauden toteuttamista.

– On tärkeää kunnioittaa kehitysvammaisen ja hänen perheensä vakaumusta. Henkilökuntamme on heitä varten, kun he toivovat esimerkiksi ehtoollisen viettoa ja rukoilemista kuolinvuoteen vierellä.

Luokkamäki on myös koulutettu työnohjaaja. Hän pitää tärkeänä henkilökunnan tukemista heidän vaativassa ja raskaassakin työssään. Työnohjaus voi ennaltaehkäistä loppuun palamista ja työuupumista.

– Elämässä tarvitaan 4-6 kantajaa. Ei auta, vaikka olisi satoja facebook-kavereita. Tärkeintä on, että olisi muutama ihminen, joiden puoleen voi kääntyä, kun on vaikeaa. Ammatillinen työnohjaus, jossa puhutaan pois työn paineita, on mielestäni erittäin tärkeätä.

Työn ja kehityksen jatkumoa

Eskoossa yhteistyö seurakunnan kanssa painottui aluksi 1969-1970 hartauksiin ja sielunhoitotyöhön. Sairaalapapit pitivät jumalanpalveluksia vanhassa ruokasalissa Päätie 4:ssä. Sairaalateologi Marja-Liisa Antila piti osastohartauksia eri taloissa kerran viikossa.

Kirkkohallituksessa työskenteli vuodesta 1976 alkaen kehitysvammatyön asiantuntija Kerttu Inkala. Hän yhdessä laitosten johdon ja hiippakuntien kanssa perusti jokaiseen erityishuoltopiiriin kehitysvammaistyön papin virkoja.

Eskoon alueelle saatiin kokonainen papin virka vuonna 1982. Samoihin aikoihin saatiin virkoja ympäri maata. Aluksi kehitysvammaistyön pappeja oli koko Suomessa kuusi, nyt heitä on 18. Päätoimisia kehitysvammaistyön pappeja on joka piirissä ainakin yksi. Joissakin piireissä on kaksi virkaa, kuten tässä piirissä vuodesta 1991 alkaen.

– Pappien työ Eskoossa ja koko vanhan Vaasan läänin alueella on yhteistyötä. Virren 428 sanoin “Yksin emme työtä tee, toinen toista tarvitsee. Tuomme vaihtopöydälle lahjammme ja puutteemme”.

– Minä ja Pekka Keltto toimimme täällä työkavereina 26 vuotta. Pekka jäi kolme vuotta sitten eläkkeelle. Hänen paikalleen valittiin Tuire Wuorijärvi ja nyt minun jatkajakseni on valittu Marja-Liisa Latvatalo.

Hyvin mielin jään pois töistä, sillä Eskoossa jatkavat ammattitaitoiset ja pätevät papit. Ihmiset vaihtuvat, mutta työ jatkuu.

Selkomessun jälkeen juhlapäivä jatkui kahvitarjoilulla ja juhlatilaisuudella. Juhlapuheen piti kansanedustaja Pasi Kivisaari. Tervehdyksensä toivat myös piispa Simo Peura, tuomiorovasti Matti Salomäki, sosiaalineuvos Hanna Mäkynen ja seurakuntien yhteisen kehitysvammaistyön johtokunnan puheenjohtaja Soile Autio. Juhlaa tahditti HEMU-bändi. Johanna Mäkinen, Marja-Liisa Latvatalo ja Riina Antila esittivät pyörätuolitanssin.

JÄTÄ VASTAUS

Anna kommenttisi!
Anna tähän nimesi